Valokuvaus

Kesämekko ja kirjapino

Aloitin jo ennen joulua uuden kesämekon kutomisen siinä toivossa että sen saisi valmiiksi ennenkuin tuleva kesä ehtii loppua. Tarkoitus on tehdä tällainen kesämekko ja toivottavasti se myös valmistuu. Tosin näilläkin leveysasteilla on ollut sen verran lämmin talvi tähän asti että jos vanhoihin sanointoihin on uskomista, niin voi olla ettei sitä kesämekkoa edes tarvita ensi kesänä. mekkoKirjapinon läpikahlaamisessa olen jo voiton puolella ja enää on tuo päälimmäinen teos tavaamatta. Lupasin jo neidille että ensi viikolla mennään sitten taas käymään kirjastossa. Viimeksi neiti jopa luki lainaamansa prinsessa-kirjan, vaikka muuten vähän laiskanlainen lukija onkin. Vissiin ne kirjaston kirjat on jotenkin paljon kiehtovampia kuin omat kirjat.kirjojaEli seuraavaksi pitäisi syventyä kuvankäsittelyn saloihin.

Heinäpäät

Vapun kunniaksi lähdin aamulla kävelylle. Tavoitteena oli saada kuvattua kevään ensimmäinen leskenlehti, mutta eihän sellaista täältä vielä löytynyt. Löysin kuitenkin talven jäljiltä näitä luonnon muovaamia ”heinäpäitä”. heinäpäät_1heinäpäät_2Kieltämättä näitä katsellessa mielikuvitus lähti lentoon ja mieleen muistui vanhat kansansadut menninkäisistä ja maahisista. Piti hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan, kuuluuko mitään ”omituista”. Olisin varmaan saanut sydänkohtauksen jos yhtäkkiä yksi näistä tuppaista olisi lähtenyt liikkeelle.

Lapin maisemia..

Hyppäsimme torstaina tyttären ja siskon kanssa junaan ja matkasimme kohti lapin maisemia.

junamatka_01Ensimmäinen puolituntinen oli tyttären mielestä kivaa, mutta sitten junamatkailun ekakertalainen päätti että ”Tämä on ihan tylsää”. Onneksi repusta löytyi tekemistä ja joutui siinä äidin kamerakin käyttöön, kun välillä tämä matkalainen innostui kuvaamaan kaikkea mitä junan ikkunasta näkyi.

Kolarin juna-asemalta matkamme jatkui mummon ja papan kyydissä kohti Ylläs-tunturia ja Äkäslompolon kylää. Saman päivän aikana kerkesimme vielä hiihtämäänkin, näitä upeita tunturimaisemia ihaillen.

ylläs_1ylläs_2ylläs_3ylläs_4Hiihtovauhtimme määräytyi pikkuneidin tahdin mukaan ja välillä se olikin melko hidasta. Tosin me muut otimme nämä hiihtoreissut enemmän retkeilyn kannalta, meinasi ensimmäisenä päivänä tulla enemmän kylmä kuin hiki.

ylläs_5ylläs_6Toinen päivä oli vähän lämpimämpi ja valitsemamme reitti oli hivenen vaativampi. Tällä kertaa kaikille muille tuli hiki, paitsi pikku neidille. Pappa nimittäin hinasi neitiä narulla koko sen pitkän ylämäen, jota me muut hiki hatussa tamppasimme ylöspäin.

Jääpuikkoja

Ehkä se kevät tulee tännekin, sitkeistä aamupakkasista huolimatta. Näitä selkeitä kevään merkkejä on näkyvillä ainakin meidän räystäillä.

jääpuikkoja_3jääpuikkoja_2jääpuikkoja_1Harmi kun ei kerennyt ikuistamaan näitä yli puolimetrisiä jääpuikkoja auringonpaisteella, olisi kuvista tullut parempia. Nyt nämä kuvat ovat liian sinertäviä ja itse jääpuikot eivät oikein näy koko komeudessaan. Ehkä pitäisi opetella kuvankäsittelyä vielä enemmän, mutta kunhan ensiksi oppisi edes valokuvaamaan kunnolla.  Toivottavasti roikkuvat tuolla räystäällä vielä huomennakin, niin voi jatkaa harjoituksia.

Tytär on kyllä yrittänyt pudotella näitä kaikin konstein, onneksi siinä sen kummemmin onnistumatta. Sen on jotenkin kumma juttu, että sukupolvesta toiseen nuo jääpuikot kiinnostavat aina kaikkia lapsia. Voin hyvin arvata mitä meidän neiti noilla jääpuikoilla tekee kun pääsee niihin käsiksi….voi olla että niitä täytyy vähintään ainakin maistaa….

Lomalla…

Hiihtoloman aluksi päätettiin tyttären kanssa lähteä mummolaan yökylään. Aamu valkeni kirpeässä pakkasessa, mutta siitä huolimatta päätimme lähteä hakemaan aamun sanomalehden kilometrin päästä potkureilla. Itse päätin ottaa kameran mukaan ja uhmata pakkasta. Kyllähän siinä sormet tahtoivat jäätyä, mutta sain kuitenkin napattua muutamia kuvia.

lomalla_1lomalla_2Kuvassa näkyvä potkuri on muuten todella vanha, nimittäin isäni on aikoinaan tehnyt sen isoveljelleni. Tämän potkurin jalakset ovat peräisin oman mummoni vanhasta potkurista, ajalta jolloin rauta oli oikeaa rautaa. Lapsuudessani muut lapset pilkkasivat aina tätä meidän potkuria, se kun oli itse tehty ja erillainen kuin muiden kaupasta ostetut potkurit. Yleensä pilkkaus loppui siihen, kun potkurikisoissa meidän potkurista löytyi parhaimmat luistot. Jäivät muut aina kauas taakse kaupanpotkureillaan.

Paluumatka tehtiin toista tietä pitkin. Läheiseen jokeen tai oikeammin puroon oli jo ilmestynyt kevään merkkejä. Ja tietysti meidän napero oli heti ensimmäisenä heittelemässä jäälohkareita veteen.

lomalla_3lomalla_4Loppujen lopuksi aamun lehti saatiin haettua. Tytär tuumasi, että tässä vanhassa potkurissa on hyvät ”säädöt” ja että sillä pääsee tosi lujaa. Vanha potkuri on siis edelleen voimissaan….

Tieto lisää tuskaa…

ainakin kun mitä enemmän lukee valokuvauksesta. Ennen oli vallan tyytyväinen siihen, että kamera oli automaattiasetuksilla ja kuvasi menemään.

ValokuvausNyt on joutunut mystisten termien kuten aukko, suljin, valkotasapaino, kenno jne. sekamelskan keskelle. Mitä enemmän lukee ja tutustuu aiheeseen, niin sitä selvemmin tajuaa olevansa aivan ”pihalla” asioista. Epätoivo meinaa iskeä, kun tajuaa miten laaja aihealue valokuvaus on ja tuntuu ettei itse pääse kärryille ollenkaan.

Lisäksi tässä pitäisi samalla miettiä tulevaisuuden kamerahankintaa ja siihen sitten hyviä objektiiveja. Mitä kannattaisi hankkia, jottei tee turhia ostoksia??? Sen mä kyllä tiedän millaisen kameralaukun haluan sitten joskus, mutta sillä laukulla ei kyllä ole paljonkaan itse valokuvauksen kanssa tekemistä..