Kierrätys

Auringonnousuja ja valettuja kynttilöitä

Talvinen auringonnousuTalvinen auringonnousu

Näiden kuvien myötä toivotan hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tänä talvena olemme saaneet nauttia monena aamuna todella upeasta väriloistosta taivaallaKyseiset kuvat on otettu vähän ennen joulua, kun kävimme viikonloppu aamuna kävellen kaupassa neidin kanssa, tai siis minä kävelin ja neiti meni potkurillaTässä tuli nyt vietettyä lomaa täällä blogin päässäkin. Viime syksy oli tosiaan työrintamalla hieman erilainen ja siksi jouduin paiskimaan pidennettyä päivää. Loppuvuosi toikin sitten mukanaan muutoksia ja uusi rooli loi uusia haasteita ja uusia asioita mihin piti paneutua. Kotona loppuvuodesta takki oli niin sanotusti tyhjä enkä jaksanut innostua minkäänlaisesta blogia hyödyttävästä puuhastelusta.

Valetut kynttilät

Lähes ainoa asia mitä sain joulukuussa aikaiseksi, oli näiden kynttilöiden valaminen. Olen jo jonkin aikaa kerännyt poltettujen kynttilöiden loppupätkät ja kaikki jämät talteen ihan sillä ajatuksella että hyödynnän niitä vielä joskus jossain projektissa. Ehkä silloin taustalla oli kananmunakennoista ja steariinista tehdyt sytytysruusukkeet, mutta jossain vaiheessa totesin että kerättyä materiaalia on jo niin paljon että niistä saa valettua kynttilöitä.

Tilasin sitten askartelukuvastosta tarvikkeita kynttilöiden valamista varten ja etsin ohjeita netistä sekä katselin muutaman videon Youtubesta. Lisäksi hankin lähimarketista vielä kertakäyttöisiä pikareita, joita käytin myös kynttilöiden valumuottina. Kerätyt kynttilän pätkät ja jämät olivat värimaailmaltaan hyvin sekalaista seurakuntaa ja ajattelin että kynttilämassa on parasta värjätä ennen valua. Hetken mietinnän jälkeen päädyin täysin mustaan värijauheeseen. Mustat kynttilät ovat hieman harvinaisempia, mutta olisi varmasti vähän vaaleampikin värijauhe ajanut saman asian, ehkä käytän seuraavalla kerralla vaikka tumman punaista värijauhetta. Tässä on hyvä video, jonka mukaan valoin myös omat kynttiläni. Jäähtyneet kynttilät koristelimme sitten vahalevyistä leikkaamillamme kuvioilla. Itse käytin muottina pientä piparkakku muottia, mutta meidän neiti leikkasi ihan vapaalla kädellä koristeet vahalevyistä.

Valetut kynttilät

Osa näistä kynttilöistä päätyi pukinkonttiin ja osa jäi meidän omalle pöydälle poltettavaksi joulun pyhinä.

Serkkujen uudet pipot

Nämä trikoopipot näkivät päivän valon silloin kun sitä vielä oli näillä leveysasteillakin enemmän kuin tällä hetkellä, nimittäin syyslomalla joka oli lokakuun puolessa välin. Olimme tuolloin käymässä mummolassa ja ennen lähtöä nappasin mukaani jo ajat sitten ostamani kankaat pipoja varten.

Siskosten uudet pipot

Mummolassa oli myös meidän neidin serkut kylässä joten tiesin että pipoja varmaan saa tehdä enemmänkin kuin yhden, mutta kun pipojen tilaajaksi ilmaantui neljän tytön lisäksi yksi mummu ja tyttöjen isät, niin pipokankaista alkoi olla pulaa. Mummon kangasvarastot pelastivat tilanteen jälleen, sillä hänen varstoistaan löytyi mustaa trikoota, josta ommeltiin kummallekin isälle pipo. Mummon vanhasta Nanson mustavioletista trikoohameesta ompelin kaksi pipoa tytöille. Jokaiselle tytölle löytyi sopiva pipo ja ne ikuistettiin tähän kuvaushetkeen mummolan hiekkalaatikon reunalla istuen.

Serkusten uudet pipot

Vanhojen lapasten uudet peukalot

vanhojen-lapasten-uudet-peukalot

Nämä puuvillaiset kirjoneule lapaset ovat ilmeisesti lähes neljäkymmentä vuotta vanhat, koska nämä ovat aikoinaan olleet miehen serkulla kun hän on ollut pikkutyttö. Meidän neiti on tykännyt näistä lapasista hirveästi ja hän oli hieman surullinen kun peukaloihin kului reiät. Neiti piti sitten reikäisiä lapasia jonkin aikaa, kun niitä ei saanut roskiinkaan laittaa. No onneksi mummu ehdotti että lapasiinhan voisi kutoa uudet peukalot. Löysimme sopivaa paksua puuvillalankaa läheisestä marketista ja ei muuta kuin vanhat rikkinäiset peukalot saksilla poikki. Leikkasin peukalot kuitenkin niin että viimeisistä kierroksista piti lanka purkaa pois. Näin sain alkuperäiset silmukat näkyviin ja ne oli helppo poimia puikoille. Oli minulla niistä reikäisistä peukaloistakin valokuva, mutta onnistuin jotenkin tuhoamaan ne koneeltani, joten nyt näette sitten vain lopputuloksen. Nyt saatiin vanhoille lapasille lisää käyttöikää ja ilmeisesti korjaus oli onnistunut koska vanhat lapaset uusilla peukaloilla otettiin heti käyttöön. Lapaset eivät kuulemma saa kutittaa ja siksi nämä puuvillaiset ovat niin tykätyt.

Mummun vanhat verhot

Edesmennyt mummuni oli aikoinaan viisas kun ei lyhentänyt valmiina ostamiaan verhoja pienen pirttinsä kamariin sopiviksi. Mummu käänsi alapäärmeitä lisää ja ompeli uudet saumat leikkaamatta verhoja lyhyemmiksi.

Mummun vanhat verhot

Muutama vuosi sitten äitini näytti minulle mummun verhojen lyhennystaktiikan. Äiti oli jo toisista verhoistapidentänytitselleen verhot, mutta kun toiset verhot olivat ylimääräiset, niin äiti tarjosi niitä minulle. Sain nyt vihdoin inspiraation ratkoa mummun tekemät vanhat saumat, pestä, ommella uudet alapäärmeet ja silittää verhot. Näin sain ihan nätit uudet verhot olohuoneen ikkunaan. Nyt sain kierrättämällä ja vähän tuunaamalla uutta. 

Mummun vanhat verhot_2

Leimasimia ja pakettikortteja

leimasimia ja pakettikortteja

Eilen kävin kirjakaupassa ja sieltä tarttui taas mukaan uusia leimoja. Tänään piti päästä sitten testailemaan uutuuksia ja hyödynsin samalla kierrätykseen meneviä pahviroskia. Nyt on sitten joulua varten ensimmäiset pakettikortit valmiina. Seuraavaksi joulukortteja.

Lattiatyyny pakkausstyroksista

Neidin huoneen siivouksen yhteydessä löysimme kaappien uumenista pari muovipussillista pakkausstyroksi ”lastuja”. Olimme joskus laittaneet ne talteen ilmeisesti jonkinlaista askarteluprojektia varten. Heitin muovipussit siivouksen yhteydessä roskakasaan, mutta ennenkuin ehdin viedä roskat ulos sain idiksen hyödyntää noita styroksilastuja. Meidän neiti nimittäin tykkää istua lattialla kun hän leikkii omassa huoneessaan, niinpä ajattelin testata lattiatyynyn tekemistä.

20140731_203354(1)Aluksi tein styroksilastuille flanellikankaasta pussin, jonka täytin styroksilastuilla.20140804_204408(1)Sitten ompelin tyynynpäällisen sisuspussin päälle. Tämän olisi voinut tehdä myös ilman vetoketjua, mutta vetoketju antaa kivasti vähän erinlaista ilmettä kun sijoitin sen tuolla tavalla keskelle tyynyä. Tämän lattiatyynyn päällä on hypitty ja pompittu jo monet monituiset kerrat eivätkä lastut ole ainakaan vielä osoittaneet hajoamisen merkkejä. Aika näyttää kuinka kestävä ratkaisu tämä idea sitten loppujen lopuksi on, mutta nyt ainakin meidän neidillä lämmin istua lattialla leikkimässä.

 

Vanha villapaita

villapaitaTämä villapaita on varmaankin lähes 60 vuotta vanha. Villapaita on nimittäin kauan sitten edesmenneen pappani vanha villapaita. Tätini on aikoinaan nuorena naisena itse kerännyt tähän langat ja kutonut paidan. Minun onnekseni villapaita on aikoinaan pesty hieman liian kuumassa vedessä ja siksi se on vähän kutistunut, eikä ole enää miesten villapaidan kokoinen.

Löysin villapaidan noin 20 vuotta sitten mummolan vintiltä, siellä se oli roikkunut orren päällä pölyttymässä hyvin kauan aikaa ja olipa siinä pienen pieni koin syömä reikäkin. Sain pestä villapaidan ainakin kymmeneen kertaan ennenkuin vuosia kertynyt pöly irtosi ja sain siitä puhtaan. Pienen reiänkin sain paikattua aivan näkymättömäksi.

Tämä villapaita on kulkenut minun matkassani siitä lähtien ja melkein joka talvi olen sitä paukkupakkasilla myös pitänyt. Tämä vaatekappale on ehkä yksi  vaatekappini suurimmista aarteista ja toivon että se kestää ainakin vielä seuraavat 60 vuotta.

Jämälankavinkki

Tytär oli koulussa väkertänyt tällaisen jännän koristeen erivärisistä langoista ja parista oksan pätkästä.jämälankavinkki_1jämälankavinkki_2Hyvä vinkki, jos haluaa lasten kanssa askarrella jotain. Samalla pääsee sopivasti myös omista jämälangoista eroon.

Kuten näette, niin pieni valokuassistentti oli taas tosi innokkaana mukana avustamassa. Ei tahtonut ise pysyä perässä kun koristeen asentoa ja paikkaa piti vähän väliä muuttaa.

Lomalla…

Hiihtoloman aluksi päätettiin tyttären kanssa lähteä mummolaan yökylään. Aamu valkeni kirpeässä pakkasessa, mutta siitä huolimatta päätimme lähteä hakemaan aamun sanomalehden kilometrin päästä potkureilla. Itse päätin ottaa kameran mukaan ja uhmata pakkasta. Kyllähän siinä sormet tahtoivat jäätyä, mutta sain kuitenkin napattua muutamia kuvia.

lomalla_1lomalla_2Kuvassa näkyvä potkuri on muuten todella vanha, nimittäin isäni on aikoinaan tehnyt sen isoveljelleni. Tämän potkurin jalakset ovat peräisin oman mummoni vanhasta potkurista, ajalta jolloin rauta oli oikeaa rautaa. Lapsuudessani muut lapset pilkkasivat aina tätä meidän potkuria, se kun oli itse tehty ja erillainen kuin muiden kaupasta ostetut potkurit. Yleensä pilkkaus loppui siihen, kun potkurikisoissa meidän potkurista löytyi parhaimmat luistot. Jäivät muut aina kauas taakse kaupanpotkureillaan.

Paluumatka tehtiin toista tietä pitkin. Läheiseen jokeen tai oikeammin puroon oli jo ilmestynyt kevään merkkejä. Ja tietysti meidän napero oli heti ensimmäisenä heittelemässä jäälohkareita veteen.

lomalla_3lomalla_4Loppujen lopuksi aamun lehti saatiin haettua. Tytär tuumasi, että tässä vanhassa potkurissa on hyvät ”säädöt” ja että sillä pääsee tosi lujaa. Vanha potkuri on siis edelleen voimissaan….

Putkihuivi vol.2

Kaappeja siivotessa sitä aina joskus tekee löytöjä. Tällä kertaa löysin vanhan kaulahuivin, jonka olin kutonut joskus reilu 10 vuotta sitten. Huivi on jäänyt vähälle käytölle, koska se niin pitkä ja värikin on vähän räikeähkö.

kaulahuiviNyt nuo kirkkaat neon-tyyppiset värit näyttävät olevan taas muodissa, joten vanha huivini sai siis uuden mahdollisuuden. Ompelin kaulahuivin päät yhteen ja näin sain siitä putkihuivin, jonka voi kietoa 3 kertaan kaulan ympärille.