Pimeästä pimeään

Jäinen kynttilälyhty

Aamulla on pimeää kun lähdet töihin. Illalla kun lähdet töistä kotiin, on pimeää. Vielä kuusi pimeää päivää joista jokainen on hieman edeltäjäänsä pimeämpi. Päivän valoisat tunnit näkee vain toimiston ikkunasta ja ainoastaan viikonloppuisin päivien valoisista hetkistä pääsee nauttimaan pidempään. Talvipäivän seisauksen jälkeen, joka tänä vuonna on 21. päivä, valoisan ajan määrä lisääntyy pikkuhiljaa. Jouluna päivä on jo kananaskeleen verran pidempi, Tapanina tammanlaukan ja uutena vuotena kerkeää jo lämmittää uuninkin, ainakin entisvanhaisten sananparsien mukaan. Onneksi nykyään on kuitenkin erilaisia tunnelmavaloja ja kaikenlaisia kynttilöitä joiden avulla voi tuoda valoa tämän pimeyden keskelle.

Lumiukko

Onneksi lumi tuo jonkin verran valoa pimeyden keskelle siitä onkin saatu nauttia tänä syksynä tavallista varhaisemmin ainakin niin sanotun pysyvän lumen muodossa. Täällä ensimmäiset isommat lumimäärät tulivat marraskuun puolella ja silloin meidän neiti kerkesi ensimmäisen lumiukonkin rakentaa. Lumiukko oli sopivasti sijoitettu meidän takapihan oven viereen ja siinä se iloisesti toivotti kotiin tulijat tervetulleiksi. Lumiukon käteen oli vielä taiteiltu Welcome-kylttikin. Valitettavasti suojasäät sulattivat ukkoparan ja jäljelle jäi vain tämä valokuva. Toki lunta on tullut suojasäiden jälkeenkin, mutta kovat pakkaset ovat estäneet uusien lumiukkojen teon.

Serkkujen uudet pipot

Nämä trikoopipot näkivät päivän valon silloin kun sitä vielä oli näillä leveysasteillakin enemmän kuin tällä hetkellä, nimittäin syyslomalla joka oli lokakuun puolessa välin. Olimme tuolloin käymässä mummolassa ja ennen lähtöä nappasin mukaani jo ajat sitten ostamani kankaat pipoja varten.

Siskosten uudet pipot

Mummolassa oli myös meidän neidin serkut kylässä joten tiesin että pipoja varmaan saa tehdä enemmänkin kuin yhden, mutta kun pipojen tilaajaksi ilmaantui neljän tytön lisäksi yksi mummu ja tyttöjen isät, niin pipokankaista alkoi olla pulaa. Mummon kangasvarastot pelastivat tilanteen jälleen, sillä hänen varstoistaan löytyi mustaa trikoota, josta ommeltiin kummallekin isälle pipo. Mummon vanhasta Nanson mustavioletista trikoohameesta ompelin kaksi pipoa tytöille. Jokaiselle tytölle löytyi sopiva pipo ja ne ikuistettiin tähän kuvaushetkeen mummolan hiekkalaatikon reunalla istuen.

Serkusten uudet pipot