Kouluvuoden loppu

Kortin teko

Perjantai-iltana neiti vielä väkersi vielä myöhään illalla korttia opettajalle seuraavan aamun päättäjäisiä varten. Kortti oli menossa opettajalle ruusun kera. Mietin miten jo viisi vuotta neidin päähän tietoa ja sivistystä valanutta opettajaa voisi muistaa,  joka kevät kun käydään samaa keskustelua siitä miten opettajathukkuvatoppilailta saamiinsa lahjoihin ja netti on pullollaan eri mielipiteitä siitä miten pitäisi asian suhteen toimia.  Jotenkin turhan materian antaminen ei tuntunut hyvältä idealta ja niinpä päädyimme vain itse tehtyyn korttiin ja yhteen isoon ruusuun, siitä ei ainakaan olisi kovin pitkäksi aikaa materiaalista taakkaa kenellekään.

Valkoinen kukka
Tämä kevät tarkoitti myös sitä että tutusta vanhasta koulusta siirrytään ensi syksynä uuteen kouluun. Ilmassa oli siis haikeutta ja toisaalta kutkuttavaa jännitystä syksyllä alkavasta uudesta koulusta sekä uusista luokkatovereista. Viidesluokkalaiset siis jättivät hyvästit vanhalle koululleen itse sanoittamien lähtölaulujen saattelemina. Toinen luokka lauloi omin sanoin ikivihreänHetki lyö-kappaleen ja toinen uudempaa tuotantoa olevan Elli-NooranLeijonakuningas-kappaleen.

Sininen kukka
Tässä vaiheessa äiti yritti keskittyä silmänurkkien kuivana pitämiseen niin tarmokkaasti, että siinä vaiheessa kun neiti kuulutettiin hakemaan Hymytyttö-patsasta, oli äidin kamera suljettuna ja niin tuo yllätyksellinen hetki jäi ikuistamatta. No sitten kotona tämä vahinko korvattiin ja neiti ikuistettiin kuviin patsaansa kera.

Hymytyttö-patsas

 

 

 

 

Avaintelineestä kuuloketelineeksi

Pitkästä aikaa taas täällä bloginkin puolella tapahtuu jotain. Kuten jo aiemmin on tullut mainittuaon työrintamalla ollut myllerrystä ja se on vaikuttanut suuresti omaan jaksamiseen eikä inspiraatio ole niin sanotusti kukkinut ollenkaan tämän alkukevään aikana. Mutta nyt kun kevät on jo saapunut tännekin, ja kyllä tämän vielä voisi luokitella kevääksi sillä puissa ei ole vielä lehtiä, nurmikko ei viherrä ja aamuisinkin on vain muutama aste lämmintä, oma inspiraatiokin alkaa herätä uudelleen. Olen tämän blogin hiljaiselon aikana myös miettinyt sen tulevaisuutta. Tuntuu että blogin nimi on vääränlainen ja rajaa aihealueet hyvin suppeaksi. Alun perin nimi tuli keksittyä ehkä liian nopealla aikataululla ja suurempia miettimättä. Silloin kun oli suuri kiire päästä tekemään blogia suunnittelematta sen enempää aihealueitakaanSe millainen blogin tulevaisuus on siis mietinnän allaon ollut itse asiassa jo pidempään. Mihin suuntaa edetään jää pohdittavaksi, mutta nyt kuitenkin tuntuu siltä että tätä juttua pitää kehittää johonkin suuntaan jotta oma mielenkiinto säilyy.

Avaintelineet seinällä

Mutta jos nyt mennään pohdiskelujen jälkeen itse otsikon aiheeseenkin. Meille on kertynyt tyttären tekemiä avaintelineitä jo aikamoinen kokoelma ja ne on koottu tuohon yhdelle seinälle meidän kotiin. Seinä on jo asemoitu aika täyteen ja kun taas yksi avainteline kiikutettiin koulusta kotiin, niin seinältä täytyi ottaa jo vanhimpia pois, sillä mitä on virkaa avaintelineellä joka on niin korkealla että et ylety ripustamaan siihen avaintasi.

Avainteline

Poistettavaksi yksilöksi valikoitui tämä mustapunainen, lintulaudan näköinen yksilö. Jotenkin tästä tulee aina mieleen punatulkku ja siitä sitten lintulauta. Pyörittelin sitten punatulkkuajonkin aikaa keittiön pöydällä, neidin huoneessa ja melkein jokaisessa huoneessa, samalla pohtien mitä sille tekisi. Lopulta päädyin ottamaanpunatulkuntöihin matkaan. Aluksi se haki sielläkin paikkaansa, sillä olin jotenkin niin jumiutunut avainteline teemaan. Sitten yhtenä päivänä tuskailin työpöydällä lojuviin ja koko ajan tiellä oleviin kuulokkeisiin, niin tajusin että voisin käyttää avaintelinettä kuuloketelineenä. Aina kun tarvitsin kuulokkeita Skype -palaveria tai -puhelua varten, oli johdot sotkussa tai ne olivat hukassa kaikkien muiden papereiden ja mappien alla. Tajusin että kuin kiinnitänpunatulkunseinälle ja ripustan siihen kuulokkeeni, on ongelma ratkaistu.

Aikani katselin ”punatulkkua” muistuttavaa kuuloketelinettä seinällä ja päätin sitten kiikuttaa sen takaisin kotiin tuunattavaksi. Pyysin tytärtä tuunaamaan vanhan avaintelineen uskottavamman näköiseksi kuuloketelineeksi. Toivomuksena minulla oli jotain mustavalkoista. Niinpä sitten muutaman päivän päästä kiinnitin uuden värin saaneen kuuloketelineen takaisin työpaikan seinälle. Nyt teline on mustavalkoinen ja siinä jopa lukeekin englanniksi kuulokkeet   🙂

Kuuloketeline

Hopeinen rannekoru

Hopeinen rannerengas

Hitaasti hyvä tulee taitaa pitää paikkansa tämän korun kohdalla, sillä aloitin korun teon silloin kun olin edellisen kerran korukurssilla. Korukurssin pitäjä jäi äitiyslomalle ja minun koruni jäi siksi aikaa kesken. Tammikuun puolessa välissä korukurssi starttasi uudelleen ja tällä kertaa osallistun kurssiin, joka järjestetään joka torstai kevääseen saakka. Heti ensimmäisellä kerralla sain viimeisteltyä tämän kauan kesken olleen rannekorun ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen, vaikka kyseessä olikin yhdenlainen koeversio. Korun malli on nimittäin yhdistelmä kahdesta eri korumallista. Korukurssin vetäjälläkään ei ollut kokemusta aiemmin tällaisista hopealangasta tehdyistäsolmukoruista vaikka hän ihan oikea hopeaseppä onkin koulutukseltaan. Koru oli aika haasteellinen työstääsillä paksu hopealanka oli aika jäykkää.

Koru siis koostuu kahdesta hopealangan pätkästä, jotka on juotettu renkaiksi. Renkaat pujotetaan toisiinsa niin että saadaan muodostettua niistä solmu. Suurin työ olikin saada vedettyä solmu tiukemmalla kun hopealanka oli tosissaan aika jäykkääSolmun keskelle avarrettiin kolo kivelle ja kiveä varten täytyi tehdä ns. sarja. Sarjaan kuuluu hopealevyyn juotettu kiven kokoinen pyöreä reunus ja hopealevystä pyöreäksi sahattu pohja. Ensin siis tehtiin pyörä reunus, juotettiin se hopealevylle ja vasta tämän jälkeen sahattiin ylimääräinen osa pohjalevystä pois. Tämän jälkeen kiven sarja juotettiin solmun keskelle kiinni. Tähän asti pääsin edellisellä korukurssillani ja sitten jouduin odottelemaan yli vuoden että pääsin jatkaman korun tekoa.

Tammikuun puolessa välissä siis jatkettiin ja silloin kiven sarjaa madallettiin sopivaan korkoon jotta kivi saataisiin istumaan kauniisti paikalleen. Tämän jälkeen koko koru kiinnitettiin puupalikkaan, jonka päällä oli sulatettavaa kittiä. Koru painettiin sulaan kittiin kiinni ja sitten odoteltiin kitin jäähtymistä. Jäähtyessään kitti kiinnitti korun puupalikkaan lujasti kiinni ja puupalikan saattoi ruuvata ruuvipenkkiin kiinni. Kiven istuttaminen on nimittäin paljon helpompaan kun koru on lujasti kiinni alustassa. Kiven istutuksessa sarjan reunat tavallaan taitetaan kiven reunojen päälle ja näin kivi lukittuu omalle paikalleen. Sitten edessä olikin hopeaosien hionta ja kiillotus ja lopuksi rannekoru taivutettiin ovaaliin muotoonsa.

Jos vielä joskus teen samanlaisen korun niin täytyy paremmin huomioida solmuun menevä hopean määrä, sillä tämä koru meinasi jäädä liian lyhyeksi. Onneksi pituutta oli juuri sen verran että koru sopii hyvin omaan ranteeseeni. Pidän korusta todella paljon ja se onkin ollut käytössäni lähes joka päivä siitä lähtien kun sain sen valmiiksi.

Mintunvihreät ryppyvarsisukat

mintunvihreät ryppyvarsisukat

Koulussa on ilmeisesti villasukat muodissakoska meidän neidille on kudottu jo useammat sukat tälle talvelle. Osan sukista on kutonut mummo ja osan minä. Nyt tällaiset vähän pitempivartiset versiot ovat olleet tilauslistan kärjessä. Tosin näillä sukilla oli aika pitkä toimitusaika kun aloitin nämä jo syksyllä ja sain ne valmiiksi vasta joulun jälkeen. Jotenkin kutominen on kausittaista hommaa ja välillä tulee kudottua enemmänkin ja välillä keskeneräiset projektit makaavat lankakorin pohjalla ja niihin ei kosketa viikkoihin. Nämä mintunvihreät ryppyvarsisukat kudoin Novitan Nalle -langasta tämän ohjeen mukaan. Nämä olivat sen verran mieluisat, että sukat vähän nyppyyntyivät käytössä ennen kuin kerkesimme kuvaamaan ne. Toisaalta hyvä että tulevat kovaan käyttöön, eipä ainakaan varpaita palele ja mukavaahan näitä on tehdä kun niitä käytetäänkin.

Auringonnousuja ja valettuja kynttilöitä

Talvinen auringonnousuTalvinen auringonnousu

Näiden kuvien myötä toivotan hyvää alkanutta vuotta kaikille. Tänä talvena olemme saaneet nauttia monena aamuna todella upeasta väriloistosta taivaallaKyseiset kuvat on otettu vähän ennen joulua, kun kävimme viikonloppu aamuna kävellen kaupassa neidin kanssa, tai siis minä kävelin ja neiti meni potkurillaTässä tuli nyt vietettyä lomaa täällä blogin päässäkin. Viime syksy oli tosiaan työrintamalla hieman erilainen ja siksi jouduin paiskimaan pidennettyä päivää. Loppuvuosi toikin sitten mukanaan muutoksia ja uusi rooli loi uusia haasteita ja uusia asioita mihin piti paneutua. Kotona loppuvuodesta takki oli niin sanotusti tyhjä enkä jaksanut innostua minkäänlaisesta blogia hyödyttävästä puuhastelusta.

Valetut kynttilät

Lähes ainoa asia mitä sain joulukuussa aikaiseksi, oli näiden kynttilöiden valaminen. Olen jo jonkin aikaa kerännyt poltettujen kynttilöiden loppupätkät ja kaikki jämät talteen ihan sillä ajatuksella että hyödynnän niitä vielä joskus jossain projektissa. Ehkä silloin taustalla oli kananmunakennoista ja steariinista tehdyt sytytysruusukkeet, mutta jossain vaiheessa totesin että kerättyä materiaalia on jo niin paljon että niistä saa valettua kynttilöitä.

Tilasin sitten askartelukuvastosta tarvikkeita kynttilöiden valamista varten ja etsin ohjeita netistä sekä katselin muutaman videon Youtubesta. Lisäksi hankin lähimarketista vielä kertakäyttöisiä pikareita, joita käytin myös kynttilöiden valumuottina. Kerätyt kynttilän pätkät ja jämät olivat värimaailmaltaan hyvin sekalaista seurakuntaa ja ajattelin että kynttilämassa on parasta värjätä ennen valua. Hetken mietinnän jälkeen päädyin täysin mustaan värijauheeseen. Mustat kynttilät ovat hieman harvinaisempia, mutta olisi varmasti vähän vaaleampikin värijauhe ajanut saman asian, ehkä käytän seuraavalla kerralla vaikka tumman punaista värijauhetta. Tässä on hyvä video, jonka mukaan valoin myös omat kynttiläni. Jäähtyneet kynttilät koristelimme sitten vahalevyistä leikkaamillamme kuvioilla. Itse käytin muottina pientä piparkakku muottia, mutta meidän neiti leikkasi ihan vapaalla kädellä koristeet vahalevyistä.

Valetut kynttilät

Osa näistä kynttilöistä päätyi pukinkonttiin ja osa jäi meidän omalle pöydälle poltettavaksi joulun pyhinä.

Pimeästä pimeään

Jäinen kynttilälyhty

Aamulla on pimeää kun lähdet töihin. Illalla kun lähdet töistä kotiin, on pimeää. Vielä kuusi pimeää päivää joista jokainen on hieman edeltäjäänsä pimeämpi. Päivän valoisat tunnit näkee vain toimiston ikkunasta ja ainoastaan viikonloppuisin päivien valoisista hetkistä pääsee nauttimaan pidempään. Talvipäivän seisauksen jälkeen, joka tänä vuonna on 21. päivä, valoisan ajan määrä lisääntyy pikkuhiljaa. Jouluna päivä on jo kananaskeleen verran pidempi, Tapanina tammanlaukan ja uutena vuotena kerkeää jo lämmittää uuninkin, ainakin entisvanhaisten sananparsien mukaan. Onneksi nykyään on kuitenkin erilaisia tunnelmavaloja ja kaikenlaisia kynttilöitä joiden avulla voi tuoda valoa tämän pimeyden keskelle.

Lumiukko

Onneksi lumi tuo jonkin verran valoa pimeyden keskelle siitä onkin saatu nauttia tänä syksynä tavallista varhaisemmin ainakin niin sanotun pysyvän lumen muodossa. Täällä ensimmäiset isommat lumimäärät tulivat marraskuun puolella ja silloin meidän neiti kerkesi ensimmäisen lumiukonkin rakentaa. Lumiukko oli sopivasti sijoitettu meidän takapihan oven viereen ja siinä se iloisesti toivotti kotiin tulijat tervetulleiksi. Lumiukon käteen oli vielä taiteiltu Welcome-kylttikin. Valitettavasti suojasäät sulattivat ukkoparan ja jäljelle jäi vain tämä valokuva. Toki lunta on tullut suojasäiden jälkeenkin, mutta kovat pakkaset ovat estäneet uusien lumiukkojen teon.

Serkkujen uudet pipot

Nämä trikoopipot näkivät päivän valon silloin kun sitä vielä oli näillä leveysasteillakin enemmän kuin tällä hetkellä, nimittäin syyslomalla joka oli lokakuun puolessa välin. Olimme tuolloin käymässä mummolassa ja ennen lähtöä nappasin mukaani jo ajat sitten ostamani kankaat pipoja varten.

Siskosten uudet pipot

Mummolassa oli myös meidän neidin serkut kylässä joten tiesin että pipoja varmaan saa tehdä enemmänkin kuin yhden, mutta kun pipojen tilaajaksi ilmaantui neljän tytön lisäksi yksi mummu ja tyttöjen isät, niin pipokankaista alkoi olla pulaa. Mummon kangasvarastot pelastivat tilanteen jälleen, sillä hänen varstoistaan löytyi mustaa trikoota, josta ommeltiin kummallekin isälle pipo. Mummon vanhasta Nanson mustavioletista trikoohameesta ompelin kaksi pipoa tytöille. Jokaiselle tytölle löytyi sopiva pipo ja ne ikuistettiin tähän kuvaushetkeen mummolan hiekkalaatikon reunalla istuen.

Serkusten uudet pipot

Viikon helmet

piparkakkujen-leivontaa

Tämä viikko oli syysloma viikko ja vietimme sen lähinnä kotosalla siivoillen ja puuhaillen. Ensimmäiset kaksi päivää meni neidin huonetta siivotessa, järjestellessä ja tavaroita karsiessa. Kahden päivän tiimityön avulla huone on nyt siisti ja järjestyksessä, jokaisella tavaralla on oma paikkansa ja ainakin vielä huone on edelleen järjestyksessä. Tämä taitaa olla uusi ennätys. Siivousurakan jälkeen tavallaan starttasimme jo joulukauden, sillä neiti leipoi piparkakkuja. Ostin kaupan pakastealtaasta taikinan ja hyllystä Blossa glögiä.

blossa-glogia-ja-piparkakkuja

Puuvillaiset lapaset

Ne vanhat lapaset joihin tein uudet peukalot olivat myös puuvillalangasta valmistettu. Juuri puuvillan kutiamattomuus on se suurin syy, miksi vanhat lapaset olivat niin mieleiset ja paljon pidetyt. Samalla kun ostin vanhojen lapasten uusiin peukaloihin mustaa puuvillalankaa, niin ostin samalla kaksi kerää samaista lankaa, syklaamin ja vaaleanpunaisen, uusia puuvillaisia lapasia varten.

puuvillaiset-lapaset

Schachenmayerin Catania puuvillalanka oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta ainakin näin kutomisen perusteella lanka tuntui kivalta. Langan varsinaisen laadunhan näkee sitten käytön ja pesujen myötä. Nämä uudet lapaset tein Ulla-neuleen tätä ohjetta mukaillen. Aluksi neuloin mallitilkun ja siitä laskemalla ja neidin kämmenen ympäryksen mittaamalla loin puikoille sopivan määrän silmukoita. Meidän neiti tykästyi näihin lapasiin heti kun ne saatiin valmiiksi enkä kerennyt ihan heti näitä edes kuvaamaan. Nyt siis näette kuvassa jo vähän käytetyt ja ehkä jo vähän likaantuneetkin lapaset.

Lisää Tikkulan väkeä

tikkulan-kuningatar-ja-hanen-kissansa

Nyt esittelyssä lisää Tikkulan väkeä. Tällä kertaa näette Tikkulan kuningattaren ja hänen kissansa. Hahmot ovat neidin luomia ja askartelemia. Ihanaa nähdä mitä kaikkea lapset keksivätkään. Välillä näihin askarteluihin uppoudutaan tuntikausiksi ja välillä nämä lentävät nurkkaan kun kerralla ei onnistutakaan tekemään sellaista, mitä oli itse omassa päässään visioinut.